Pohdintoja...

En ole oikein muuhun aikani juuri käyttänytkään, kuin pohtimiseen..Mikään ei ole muuttunut mutta on silti kaikki muuttunut.

Ensimmäisenä pohdin, että kun valitsin matkailualan en ikinä olisi uskonut, että sitä voi romuttaa alle vuodessa tähän kuntoon maailmanlaajuisesti.

Ajattelin, että vain kolmas maailmansota pystyis kaatamaan näin isosti koko alaa ja jos se syttyy niin varmasti tulee isompiakin ongelmia ja mietintöjä kuin matkailu.

Noh, onneksi ei tullut sotaa, mutta tuli sitten kaikkea muuta.

Pieniä huolia on toki välittömästi tämän vuoden suunnitelmien takia: työharjoittelu, työllistyminen..

Mutta milloin matkustaminen elpyy? Auttaako se, että kaikkia avataan, rajoituksia puretaan?

Uskaltaako jengi lähtee reissaamaan?

Italiaan pääsis nyt tosi halvalla... Mikä motivoi taas matkustamaan?

Tuleeko olemaan lentoliput sikakalliita paikatakseen tappiot vai yritetäänkö motivoimaan asiakkaita ja pääseekö eurolla kuten wizzair mainosti taannoin?

Uskallanko hypätä lentokoneen kyytiin vaikka en päästenyt lapsiakaan kouluun?

Tuleeko hotelliasiakkaista mahdottoman hygieniatietoisia? Miten käy kestävän matkailun?

Rupeavatko asiakkaat kyttäämään henkilökuntaa ja niiden toimet, vaihtavatko lautaset miljoonaa kertaa, käyttävätkö muovimukeja 10x enemmän? Menikö luottamus?

Miten lentokoneita voi edes päästää ilmaan ilman matkustajia?

Muuttuuko mikään muu kuin matkustaminen?

Onko etätyö tästä lähtien arvokkaampaa? Voidaanko pitää mahdollisuutena kaikilla työpaikoilla ja kouluissa? Miksi matkustaa pitkälle kouluun jos kurssin pystyy pitää ryhmäkeskusteluna netissäkin ja tehtävät palautetaan netin kautta?

Pohdin myös miten olisi kaikki tämä sujunut, jos korona olisi yllättänyt maailmaa 25 vuotta sitten?

Olisinko edes osannut mietiskellä kun ei kaikki uutiset oisi edes saavuttanut minua. Miten minun lapset tajuavat nyt tämän tilanteen? He ovat aika vastaanottavaisia. Miettivät fiksusti. Fiksummin kuin minä aikoinan olisin ollut.. Varmaan tuo netti... He lukevat uutisia, käyttävät kaikkia mahdollisia juttuja, minkä netti tarjoaa helpottamaan arkeaan.

Pohdin myös miten itse olen muuttunut näiden asioiden myötä?

Olenko varovaisempi? Pelkäänkö? Olenko oppinut mitään? Ja jos olen niin mitä?

Ainakin sen olen oppinut, että jonon ensimmäisistä helposti tulee viimeisiä...ja toisinpäin

Tarkoitan, että työttömänä opiskelijana olen kuitenkin helpommassa tilanteessa tällä hetkellä, kuin esimerkiksi menestynyt yrittäjä. 

Ja valtavasti kasvanut varma ala tipahti yhtäkkiä epävarmojen ja taantuneiden alojen joukkoon.

Olen oppinut miten tärkeä on, että perhe osaa olla yhdessä. Tämä kaikki on monelle perheelle ollut ikävä yllätys, yhtäkkiä kaikki on kotona ja selviääkin että se on mahdoton yhtälö. Huomasin että usein perheenjäsenet eivät tunne toisiaan, arkena omien tekemisien myötä kotona oleminen täyskokoonpanolla on harvinaista. Ei olla varauduttu olemaan vaikka kaikki 5-6 kotona ja viihtyä. Se on surullista. Muistan ensimmäisen pitkän reissumme, oli paljon erimielisyyksiä. Viime reissulla niitä ei ollut enää olleenkaan. Opimme toisten rajat, halut. Opin paljonko lapset jaksavat venyä, ja opin olemaan sallivampi. 

 

Olen alkanut enemmän arvostamaan ystäviä, ja tullut siihen tulokseen, että kun tilanne on ohi, siitä lähtien en lykkää vierailuja, menen käymään ihan vaikka kahvilla. Ystävät ovat elämän suola.

Olen myös keskittynyt paljon itseeni. Se ettei jatkuvasti jaa itsensä, kotityölle, koululle, tai ettei pelaa/touhuaa lasten kanssa koko päivän, ei tarkoita että olisi huono ihminen. 

Joskus turvaksi riittää että on vain siinä.